Toisen joukkueen johtaja löysi pelivaatteissa värjöttelevän ja itkevän pojan hallin ulkopuolelta. Tilanteen selvittyä joukkueenjohtaja soitti pojan isälle, jonka vastaus järkytti.
Joukkueenjohtajan mukaan isä vastasi pojan pelanneen "niin saakelin huonosti, että saa kävellä kotiin". Koti on kymmenien kilometrien päässä Tukholmassa.
"Kyse on lapsen pahoinpitelystä", joukkueenjohtaja sanoi. Upsala Nya Tidningin mukaan isästä on tehty rikosilmoitus." (HS)
- No niin, Kalle. Mitäs siellä kentällä oikein tapahtui.
- No ei mennyt kovin kivasti, isä.
- Kalle! Sulla oli vaikka miten paljon paikkoja! Miksei mennyt maaliin?
- No kun niitä tuli niitä tolppapaikkoja vaan!
- No mitä me ollaan puhuttu siitä, ku tolppiin laukoo?
- Että ei pidä.
- Vaan...?
- Pitää kiertää maalin takaa ja tehdä sieltä ilmaveivi.
- Niin justiinsa.
- Isä.
- Mitä.
- Tämä minun puolen auton ovi on lukossa.
- Niin on.
- Isä, päästätkö sisään. Harmittaa muutenkin.
- Ai sinua harmittaa?
- Niin.
- Ai sinua harmittaa? Arvaa harmittaako minua? Arvaa harmittaako katsoa, kun OMA POIKA pelaa niin saakelin huonosti, että laukoo pelkkiä tolppia?
- Mutta...
- En minä voi sinne kentälle tulla niitä maaleja laukomaan! Tässä oli täsmälleen yksi tyyppi, joka olisi ne maalit voinut tehdä ja se olet sinä, Kalle. Ei hitto että hävettää.
- Isä, avaa oven lukitus, täällä on kylmä.
- Tiedätkö mikä on kylmää? Häviö. Puhutaan kotona, jos sinne asti pääset.
- Isä! Isä, olen pahoillani!
- Ai olet pahoillasi. No sitten...
- Avaatko isä oven?
- Tiedätkös sinä Kalle ketkä sanovat olevansa pahoillaan?
- No?
- HÄVIÄJÄT.
*vrumm*
0 vastalausetta:
Lähetä kommentti