Pääministeri Juha Sipilä (kesk.) sanoo olevansa varma, että kansalaiset antavat ensi huhtikuussa vaaliuurnilla antaa äänensä niille, jotka ovat saaneet talouden kuntoon eivätkä niille, jotka saivat sen sekaisin tai olivat kyvyttömiä sitä korjaamaan.
– Ja sanon suoraan, että pidän vihervasemmiston argumentaatiota leikkauksista paitsi objektiivisesti katsoen virheellisenä myös epäoikeudenmukaisena. Teidän jälkiänne olen yhdessä muun hallituksen kanssa viimeiset vuoden korjannut. Ja jos te ajattelette, että ikääntyvän Suomen talouspolitiikka on seuraavalla vuosikymmenellä vain menojen lisäämistä, niin pieleen menee taas. Jonkun on silloinkin tultava jälkiänne korjaamaan, Juha Sipilä sanoi keskustan eduskuntaryhmän kesäkokouksessa Vantaalla pitämässään puheessa.
Sipilän mukaan on väärä johtopäätös ajatella, että edessä on helpot ajat.
– Politiikassa mikään ei ole niin helppoa kuin etuuksien jakaminen, eikä siihen suurta kyvykkyyttä tarvita. Sen sijaan politiikassa kyvykkyyttä mitataan historian saatossa sillä, kuka pystyy luomaan kestävän hyvinvoinnin edellytyksiä. Keskustan johtamaa hallitusta voi varmasti moittia monesta, mutta ei tästä perusasiasta, Sipilä totesi.
Sipilä sanoi hallituksen onnistuneen luomaan edellytyksiä kasvulle ja hyvinvoinnille.
– Olemme tehneet sen mitä lupasimme. Suomi on nostettu takaisin eurooppalaisten yhteiskuntien parhaimmistoon. Ja terveisenä oppositiolle: hyvinvoinnin perustasta huolehtimisessa ei ole varaa sapattivuosiin – ainakaan suomenkaltaisessa pienessä, osaamisesta ja ulkomaankaupasta elävässä maasta.
Verkkouutiset
- Pääministeri Juha Sipilä, tervetuloa Fiktiivisten keskustelujen haastatteluun.
- Kiitos.
- Kerroitte keskustan eduskuntaryhmän kesäkokouksessa pitämässänne puheessa korjanneenne vihervasemmiston jälkiä. Kuinka tämä on mahdol—
- Niin, toimittaja varmaankin nokkelasti tässä seuraavaksi on tekemässä kuten kaikki muutkin internetissä ja listaamassa, kuinka Suomessa on viimeiset viisitoista vuotta ollut keskusta- tai kokoomusjohtoinen hallitus. Että nyt nauretaan Kempeleeseen, kuinka omia virheitännehän nämä tässä ovat olleet.
- Se tässä oli vähän pyrkimyksenä…
- Kuulkaahan, nuori toimittaja! Viisitoista vuotta on kenties kaltaisellenne räkänokalle pitkä aika, mutta politiikassa se on erittäin lyhyt. Minä puhun nyt hieman pidemmän tähtäimen asioista, jotka on pitänyt korjata.
- Kuten?
- No esimerkiksi tämä vuonna 1889 säädetty asetus työväen suojelusta. Se on ihan hippikommarihommaa. Kyllä pitäisi saada taas patruunoita niin tehtaiden johtoon kuin kapojen pistooleihinkin.
- Huh huh. Entä mitä muuta?
- No siis tämä vuoden 1982 asetus esteellisyydestä ja jääviydestä. Tiedätkö miten vaikeaa on käydä kauppaa ja kasvattaa osakekertymää, kun joka toinen suomalainen on sukua? Ihan kyllä piiperöintiä ja leninismiä.
- Aikamoista.
- Ja politiikassa mikään ei ole niin helppoa kuin etuuksien jakaminen, siksi pitää nopeasti kumota myös vuonna 1948 fillarikommunistien Suomeenkin ujuttama YK:n ihmisoikeuksien julistus. Ei siitä tule mitään että joka hemmetin vinkuhiiri täällä kokee olevansa tasavertainen muiden kanssa. Nettovaikutuksiltaan negatiivisille löytyy kyllä iästä riippumatta paikka perunapellosta.
- Mutta ihmisarvohan on jakamaton—
- Kuule ainoa jakamaton täällä on meikäläisen Panaman rahaston verokertymä, menkää punikit helvettiin!